It is just a fairy dust : Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran

Loma on hurahtanu hirveetä vauhtia ja torstaina olis tarkoitus aloittaa kolmevuotinen koettelemus uudessa koulussa. Alotin näköjään viikko sitten keräämään itelleni kauheeta stressipommia ja nyt huomannu parinpäivän sisälle kuinka se pahenee koulunalkua kohden. En tiiä kuinka tuun selviimään ensimmäisestä päivästä, koulu on mulle ihan vieras sillä en oo ollu siellä missää tutustumisessa ja sen lisäks sain pääsykoepäivänä siitä tosi huonon kuvan. Kukaan ei ollut vastassa, ulko-ovessa ainoastaan yksi lappu jossa luki Pääsykokeet, no siihen ne opasteet sitten loppu. Koulun aula oli kahta muuta henkilöä lukuun ottamatta täysin tyhjä. Se oli musta ihan käsittämätöntä, lisäks kun menin kysymään toimistosta joka löytyi pienellä avustuksella ei oltu ollenkaa tietoisia pääsykokeista. Kaiken vielä kruunas se että mun lisäksi siellä oli neljä muuta hakijaa. Mutta helpotukseks sitten kesäkuussa netissä luki mun lisäks 19 muuta nimeä, jotka oli hyväksytty Hotelli- ja ravintola-alalle.

Kuitenkin toisaalta odotan koulun alkua, koska oon ollu loppu kesän aika yksinäinen kaveri kannalta. Mun muutto on karistanu ne epäaidotystävät kokonaa. Nyt huomaan ketkä on niitä mun aitoja ystäviä ja ketkä ei. Mitään kuulumisia en ole kuullut paitsi kyselemällä itse, luovutin heti heidän suhteen kun huomasin ettei jaksa ottaa aloitetta kuulumisista. Moro sitte se on mun mielipide mä en aijo käyttää mun energiaa siihen että yritän ylläpitää kaverisuhteita jotka ei tosissaan näytä kiinnostavan. Mun energia menee itteni keräämiseen uusiin joukkueisiin kouluun ja muuhun sellaseen. Mua on kuitenki tukemassa kolme super rakasta ihmistä joihin pysyy varmasti pitävät siteet vaikka välimatkaa on.

Nyt kun aloin taas miettimään ensimmäistä päivää koulussa. Tosissaan mua koko päivässä eniten pelottaa on ennakkoluulot varsinkin ku oon värjäämässä hiuksia radikaalisti, voi olla että epäilen ihan turhaan. Ihmisten ero Heinolassa ja näillä seuduilla on minusta aika suuri. Ihmiset on täällä paljon suvaitsevampia ja ennakkoluulottomiampia kuin Heinolassa, mutta se johtuu aikalailla isommista piireistä. Mutta mä todella tiedän mitä on ennakkoluulot ja kuinka turhia ne on. Kaikilla on jonkinlaisia ennakkoluuloja jotakin asiaa kohtaan. Vitosluokalla mun parhaat kaverit alko kiusaamaan ja syrjimään mua ja jäin ihan yksin. Vaikka mua oli silloin revitty oikein kunnolla palasiks tutustuin Elliin jota oli myös alettu syysäämään pois, suoraan sanottuna tuntu et jotain oikeesti loksahti kohilleen. En olis ikinä voinu uskoa mitää vastaavaa ystävyyssidettä kehenkään. Elli avas kaikki solmut mitkä esti mua olemasta oma itteni. Mutta kokosen ajan mitä olin ollu ellin kans samalla luokalla vihasin sitä ja se vihas mua. Siitä lähtien ku tutustuttii ollaa oltu tosi tiivis kimppa.

Yläasteelle siirtyessä mun luokalle tuli tosi paljon uusia naamoja, joista kaks tärkeetä naama kuuluu nykyään Nealle ja Alisalle. Minä ja Nea vihattii toisiamme vissii aika paljon, kunnes kasilla Elli kaverustui Nean kanssa ja sitä kautta mäkin pikkuhiljaa tutustuin Neaan. Ei kumpikaan annettu toisillemme mahdollisuutta alussa tutustua mutta elli jälleen avas taas parisolmua ja nyt Nea on mulle käsittämättömän rakas ihminen. Sitten on vielä yks ihana jäljellä, Alisa. Nea ja Alisa oli jo aijemmin kavereita ja nean kanssa ku tuli oltua tarttu Alisaki porukkaa mukaa. Alisa vaihto seiskalla eriluokalle ja olimme siis vain vuoden samalla luokalla. Alisaan ei tutustuttu ollenkaan seiskalla ennakkoluulojen takia. Ja jälleen tapahtu yks happy ending. Täydellinen porukka kasassa ja sitte tuli ysiluokan kevät ja porukka hajos eripuolille suomea. Mä tuusulaan, Alisa Jyväskylään ja Elli ja Nea jäi Heinolaan. Toi tarina tosissaa kertoo paljon! Ennakkoluulot pitäis mun mielestä hylätä kokonaan niistä aiheutuu turhaa pahaamieltä ja stressiä ihmisille. Heinolasta tiedän ihan liian monta ihmistä joiden elämä on pelkkiä ennakkoluuloja pari tapausta jotka tuomitsi mut vaikkei tunne ollenkaan tyhmien syiden takia no se kertoo ihmisestä aika paljon kuinka lapsellinen vielä on. Kuitenki toivon siis superpaljon et uudet ihmiset ketkä tapaan on suvaitsevia jotka osaa ajatella asioita muiltaki ku yhdeltä kannalta.. Mun myös pitää panostaa hurjasti ensivaikutelmaa eli hymy naamalle ja sosiaalista Oonaa pelii. Mua lohduttaa ainakin se että olen yhestä isosta koettelemuksesta jo selvinnyt.

Futisjoukkue [x]

Koulu [ ]

kaverit [ ]

Thaiboxing [ ]

Viime viikon olin siis Heinolassa pitkästä aikaa. Oli ihana nähä äitiä pitkästä aikaa ja kaikki se mihi oon kotona tottunu palas pieneks hetkeks ja se oli ihana tunne. Äiti on nii järjestelmällinen pienistä asioista ja hoidettavat asiat tulee hoidettua. Mulla on vielä opettelua tähän uuteen elämään jossa mun pitää olla tosi itsenäinen, mutta kyllä se tästä vielä pikkuhiljaa. Äitin luona sain luettua yhen kokonaisen kirjanki. Nälkäpelin ekan osan, suosittelen on oikein maukas! Tuli myös blondattuu hiukset puol vahingossa. Yökyläilemää pääsin piiiiitkästä aikaa mummun mökille, kruunas oikeestaa koko Heinola loman. Viikko vierähti nopeesti ja äiti lähti mun kans pikku kesäretkelle Vantaan ikeaan josta tarttu tavaraa mukaa. Ja oon nyt sisustellu mun huonetta sitä mukaan ja alan olemaan tosi tyytyväinen tuloksee. Uutta sänkyä odotellessa huone valmis.

Jopas tuli tekstiä, laitan viel pari tusinaakuvia :*

Mun huoneen värimaailman tarkotuksena oli tulla hennot sävyt, ja värikkäät yksityiskohdat. Seinä on vähän maitokavin ja harmaan yhdistelmä johon oon yhdistänyt lilaa, pinkkiä ruskeaa ja melkein mikä tahansa väri sopii nyt mun huoneeseen. Leikkisiitty mun huoneeseen tuo Alisalta saatu puhallettava lamppu (rakastan sitä :D ) ja seeprakuosinen sisustustarra vaatehuoneen oveen. Looks great !