Kokovartalopuudutus, kiitos!

Huhhuijaa, sain vihdoin otettuu itteeni niskasta kiinni ja lähettyy treeneihin. Jännitti kyl iha kauheesti ja sen lisäks jännitystä ei ainakaan helpottanu etten tienny missä koko kenttä on, mut onneks mun rakas iphone ja googlemapsi pelasti navigoimalla mut perille. Parin kuukauden jalkapallo paasto on nyt ohi! Oon iha huojentunu koko reeneistä, koska ne tytöt jotka sinne tuli oli tosi mukavia ja otti mut tosi hyvin vastaa. Joukkuehenki oli tosi rento ja hyvän tuulinen mitä ei edellisessä joukkueessa esiintynyt. Tarkotuksena mulla oli jatkaa vähän kovempi tasoiseen jengiin mutta en usko että tosta jengistä haluun sittenkään ainakaan heti lähteä. 

Treenit sitten alotettiin alkulämpällä eli lenkillä. Noo eikai siinä, sitte et aattelin et varmaa iha joku pieni lenkki, mut sit ku oltii juostu vähän aikaa ni kysyin sit et kuinka pitkä tää on ni 3.8km.......ANTEEKS. Se todellakin otti koville koska minkäänlaista liikuntaa en oo parii kuukautee harrastanu. Voi kuulostaa himourheilioista naurettavalta mut for real kahen tunnin treenit ja puolentunnin lenkki, nam. Sit oli vaa iha perus palloiluu syöttelyy yms. ja lopuks pelii. Omasta mielestä pelasin mun tilanteesee nähden ihan hyvin. Palloa uskalsin pitää vähän enemmän itelläni ja haastaa vastajoukkueen pelaajia. Parantamista ja kehittymistä on silti huimasti eessäpäin, mutta tilanne varmasti alkaa pikku hiljaa reenien myötä tasaantumaan. Harmillisinta oli etten päässyt reeneissä näyttämään sitä minkä hallitsen ehkä parhaiten ja josta nautin eniten, pitkät ja kovat potkut.

Mutta eipä se mitään jalat on nyt ihan makaroonia ja ei tee mieli muutakuin mennä nukkumaan.Mieliala on tällähetkellä onnellinen väsynyt ja olen ylpeä itsestäni.

Aamulla lähtö Heinolaan äidin luo ja samalla vähän juhlistamaan synttäreitä pienimuotoisesti sukulaisten kanssa. 

Nyt valmistaudun nukkumatin vierailuun, Hyvää yötä, kauniita unia mopoja ja junia, nuku hyvin! 

Pelipaidatkin sain jo heti tänään!